Uskonvapaus & yhdenvertaisuus, vieraana Måns Broo

Vieraana on Måns Broo, Åbo Akademin uskontotieteen dosentti ja lehtori, joka tunnetaan asiantuntemuksestaan hindulaisuuden ja bhakti-liikkeiden tutkimuksessa. Hän on kirjoittanut useita kirjoja suomeksi, mm. Patanjalin Jooga-Sutra. Måns Broo raottaa hienosti näkökulmia siihen, miten uskonnollinen muutos on historiallisesti syntynyt yhteisöjen sisältä käsin, ja kuinka samakin uskonto – kuten hindulaisuus – voi muuntua kulttuurisesti täysin eri suuntiin, kuten 1970-luvun länsimaissa muotoutunut Krishna-liike verrattuna tamiliyhteisöjen mukana Suomeen tuotuun hindulaisuuteen, palvellen hyvin erilaisia tarpeita ja tarkoituksia. 

Videolla pohdimme muun muassa: 

  • Miten yhdenvertaisuus uskonnoissa on kehittynyt viime vuosikymmeninä? 
  • Onko jokaisella vapaus osallistua muutokseen – Milloin muutos toteutuu yhdenvertaisesti?  
  • Millaisia haasteita pienet uskonnolliset yhteisöt kohtaavat Suomessa? 
  • Mikä tekee uskonnosta elävän ja ajassa muuttuvan 
  • Miksi muutoksen vastustaminen on vaaraksi jokaiselle uskonnoille? 

Måns Broo nostaa esiin mielenkiintoisen ajatuksen: uskonto elää vain, jos sillä on harjoittajia. Ilman käytäntöä uskonto jähmettyy ja saattaa kadota. Keskustelemme myös siitä, kuinka uskonto muuntuu eri kulttuurien sisällä, omaksuen ympäröivän yhteiskunnan moraalisia ja kulttuurisia piirteitä. 

Pääsiäisen vietto ympäri maailmaa oli hyvä esimerkki: Helsingissä kuljettiin Via Crucis -kulkueessa, sen jälkeen siirryttiin täpötäyteen Tuomiokirkkoon, laulamaan tuttuja, mutta kauniita virsiä. Kaakkois-Aasiassa ristiinnaulitsemista esitettiin vaarallisen konkreettisesti ja Vatikaanissa mieliala oli juhlava, ympäristö loistelias, jopa majesteetillinen. – Uskontoja tullaan aina harjoittamaan eri tavalla, eri puolella maailmaa.  

Pienet uskonnot Suomessa ovat eniten irrallaan yhteiskunnassa. Måns Broo kielsi hallitusta estämästä uskonnon opetuksen mahdollisuuden uskontokunnan omalta edustajalta. Yleinen uskonnon opetus sopii kyllä monelle, mutta ei uskontoa voi opettaa jos ei itse sitä harjoita. Uskonnon syvällinen tunteminen vie vuosia. Ei hengellistä perintöä voi päälle liimata lapselle, jos on käyty pari kurssia aiheesta teologi opintojen aikana. Uskontoa voidaan opettaa vain seuraamalla sitä. Yleissivistys joka uskonnosta on paikallaan, mutta uskonnon opetus, sen teologia ja siihen liittyvä filosofia ei ole korvattavissa yleistietämyksellä. Tässä estetään uskonvapauden yhdenvertainen toteutuminen, etenkin pienempiin uskontokuntiin kuuluvilta ja olisi siksi vastoin Suomen perustuslakia. 

Måns Broo päätti haastattelun viisaisiin sanoihin, että kenellä on oikeus vastata kysymyksiin yhdenvertaisesta uskonvapaudesta? Onko oikein että heteromies tai nainen tulee kertomaan seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisesta asemasta, vai eikö olisi parempi antaa puheenvuoro epäarvoisuutta kokevalle. Antaen heidän itsensä kertoa kuinka toivovat tilanteen ratkaistavaksi.  

Tämä oli sarjamme 1.videojakso, ja lisää on tulossa kevään ja kesän aikana. Olosuhteet olivat vaatimattomat – emme käyttäneet virallista studiota – mutta sisältö on sitäkin painavampaa. Katso, kommentoi ja osallistu keskusteluun! 

Tilaa kanava ja jaa video, jos teema on sinulle tärkeä. Yhdessä voimme rakentaa näkyvyyttä tärkeille aiheille! 

Caiuksen ( haastattelija) pohdintaa aiheesta  

Kun uskonto integroituu osaksi yhteiskuntaa, sen asema paranee. Valtiolla on mahdollisuus parantaa mm. pienten uskonyhteisöjen asemaa. Kaikilla uskonyhteisöillä ei ole varaa ylläpitää palvontapaikkaa, jossa kokoontua ja palvoa Jumalaa. Luterilaisen kirkon haasteena on ylläpitää lukuisia tuhansia kirkkoja, seurakuntatiloja ja muita kiinteistöjä. Uskonnon asema on vakaa, kun se sulautuu kulttuuriin ja palvelee seurakuntalaisten hengellisiä tarpeita. Viimein uskonnosta tulee vahva osa elettyä kulttuuria. Suomessa kristinusko on ollut noin 1000 vuotta ja on selvää että sen asema on ylivoimainen verrattuna pienempiin.  

Uskon että kyse on ymmärryksen puutteesta, paremmassa asemassa on vaikeampi nähdä toisen osapuolen kokema epäarvoisuus. Epäarvoisuus on kokemuksena yhtä todellista kuin tämä elämä. Jumalan rakkaus on jokaisen sielun perusoikeus, se kuuluu kaikille ja tekee jokaisesta yhdenvertaisen, asemasta ja statuksesta riippumatta. Minusta dialogia tarvitaan näin alkuun, ei pelkästään uskontodialogia, vaan instituutioiden ja uskontokuntien välistä, joka johtaisi yhteistyöhön ja vakiinnuttaisi pysyviä suhteita.  

Artikkelin on kirjoittanut Caius Fritz. Caius toimi videolla haastattelijana. Hän on Armon Vihreät hallituksessa, osallistuu mm. viestintään (Youtube-Kanava, Verkkosivut, Blogit). Voit lähettää Caiukselle yhteydenottopyynnön tekstaamalla numeroon +358443570966.