Armon Vihreiden pitkäaikainen vaikuttaja Liisa Kuparinen on ollut kirkolliskokousedustajana aitiopaikalla edistämässä samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä evankelisluterilaisessa kirkossa. Tämän vuoksi ArVin puheenjohtaja Katri Korolainen haastatteli Liisaa tuoreeltaan alkusyksystä, pian piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen julkaisun jälkeen. He keskustelivat pastoraalisen ohjeen vaikutuksista seksuaalivähemmistöjen asemaan kirkossa. Keskustelu on osa ArVin yhdenvertaisuussarjaa, jossa syvennytään yhdenvertaisuuden kysymyksiin eri uskontokunnissa. 

Etenemistä on tapahtunut, mutta ei kaikkialla

Suomen evankelis‑luterilainen kirkko on ottanut viime vuosina kehitysaskeleita sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien saralla. Kuitenkin kirkon sisäiset asenteet ja käytännöt ovat vaihdelleet. Joissakin seurakunnissa sateenkaarimessut, -papit ja turvallisen tilan periaatteet ovat jo pitkään arkipäivää, kun taas toisissa samankaltaiset tapahtumat saattavat herättää varovaisuutta. Liisa Kuparinen on itse kasvanut herännäisten eli körttien  parissa – ryhmä, jonka viime vuosikymmenten historiaan kuuluu avoin tuki seksuaalivähemmistöille kirkon sisällä. Körttitausta on vaikuttanut hänen näkemyksiinsä ja toimintaansa kirkkovaltuutettuna.

Pastoraalinen ohje mahdollistaa vihkimiset kaikkialla Suomessa

Piispainkokous 3.  kesäkuuta 2025 antoi pastoraalisen ohjeen, jossa papit kehotetaan kohtaamaan kaikki vihkimis‑ tai siunauspyynnöt avoimesti ja arvostavasti, noudattamaan lain edellyttämiä kysymyksiä ja rekisteröintimenettelyä, eikä papille koidu seuraamuksia, jos hän vihkii tai siunaa samansukupuolisen parin. Ohje korostaa, että avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joihin ei tarvitse tehdä erillistä päätöstä kirkkotilan käytöstä. Piispainkokouksen ohje saatiin aikaan nopeasti sen jälkeen, kun kirkolliskokous hylkäsi toukokuussa piispainkokouksen esityksen kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista kirkossa. Liisa Kuparinen oli keskeinen aloitteentekijä pastoraalisen ohjeen pyytämisessä piispoilta ja siitä on puhuttu koko tämän kirkolliskokouskauden eli vuodesta 2024. 

Yhdenvertaisuuden saralla on kirkossa paljon tehtävää

 Laki ja piispainkokouksen ohjeistus tukevat samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja, mutta edelleen niin papeissa kuin luottamushenkilöissä on runsaasti vastustajia. Vaikka useat seurakunnat ovat järjestäneet sateenkaarimessuja ja tarjonneet konkreettista tukea LGBTQ‑yhteisölle, on vaikea etukäteen tietää, mitkä kristilliset yhteisöt ovat seksuaalivähemmistöille turvallisia. 

Myös naisten pappeus kohtaa edelleen kritiikkiä tietyissä piireissä. Enemmistö kirkon papeista on nykyään naisia, mutta samaan aikaan vanhoillisten herätysliikkeiden kriittiset äänenpainot naisten pappeutta kohtaan ovat nousseet.Virkakysymyksen piti olla kirkossa ratkaistu jo vuonna 1986, mutta kysymys hiertää edelleen. 

Kirkolla on kehitettävää suhtautumisessa vammaisiin; vammaisten rekrytointi kirkollisiin tehtäviin on edelleen vaikeampaa kuin ei‑vammaisten. Tämä on ristiriidassa Suomen perustuslain syrjimättömyysperiaatteen kanssa.

Nuorten kiinnostus kirkkoon on kasvanut monissa seurakunnissa tasapainottaen jäsenmäärän yleistä laskua ja luoden mahdollisuuden uudistua sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä.Yhdenvertaisuuden näkökulmasta olisi kuitenkin tärkeää, että nuorten osallisuus kirkossa kasvaisi. Nykyinen kirkkojärjestys velvoittaa esimerkiksi perustamaan nuorten vaikuttajaryhmän jokaiseen seurakuntaan, mikä on erinomainen edistysaskel. 

Kirkon tulevaisuus on sen jäsenten käsissä

Liisa Kuparinen ja Katri Korolainen näkevät kirkon tulevaisuuden mahdollisuutena yhteisen, inklusiivisen yhteisön, jossa jokainen jäsen voi tuntea kirkon henkiseksi kodikseen. Vaikka tie kohti yhdenvertaisuutta ja tasa‑arvoa on vielä pitkä, saavutetut edistysaskeleet, kuten pastoraalinen ohje samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, kirkon johdon aiempaa tiukempi puuttuminen pappisnaisia syrjivään kohteluun ja nuorten kasvava kiinnostus antavat toivoa siitä, että kirkko pystyy vastaamaan aikakauden haasteisiin.

Kirkon kohtalonkysymys on, saako se pidettyä jäsenensä mukana vaikuttamassa. Yhdenvertaisuuden edistymiseksi olisi äärimmäisen tärkeää, että liberaalit kirkon jäsenet aktivoituisivat esimerkiksi seurakuntavaaleissa äänestämään, ja asettumaan ehdolle, ja näin vaikuttamaan kirkon linjaan. Seuraavat vaalit pidetään syksyllä 2026.