”Konklaavi” – Syvällinen sukellus uskoon, epäilyyn ja ihmisyyteen Konklaavi on elokuva, joka herättää tunteita ja keskustelua – ja syystäkin. Omasta mielestäni se on erinomaisesti tehty teos, joka onnistuu käsittelemään monimutkaisia teemoja kunnioittavasti ja syvällisesti, vaikka kaikki eivät olekaan samaa mieltä. Elokuvan ympärille on noussut erimielisyyttä, ja jotkut ovat jopa vaatineet sen boikotointia. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että sen loppuratkaisua on pidetty epärealistisena kanonisen lain näkökulmasta, ja osan mielestä elokuva käsittelee uskontoa ja katolista kirkkoa epäkunnioittavasti.

Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Konklaavi lähestyy uskoa, epäuskoa ja epäilystä tavalla, joka on sekä kunnioittava että realistinen. Se ei kaihda näyttää kirkon instituutioiden sisäistä monimutkaisuutta ja ihmisten kamppailua hyvän ja pahan välillä, mutta tekee sen ilman karikatyyrejä. Se, että jopa väärinteosta kiinni jäänyt kardinaali kutsuu paljastajansa rukoilemaan kanssaan, kuvastaa elokuvan kykyä nähdä ihmisyys kaikkine virheineen ja haavoittuvuuksineen. Kenestäkään ei maalata parantumattomasti pahaa kuvaa, mikä tekee hahmoista samaistuttavampia ja uskottavampia.

Elokuva on samalla myös taitavasti rakennettu psykologinen trilleri. Se pitää katsojan otteessaan jännityksellä, kun samalla se sukeltaa syvälle ihmisten sisäiseen maailmaan ja siihen, miten tämä kamppailu heijastuu suuressa organisaatiossa, kuten kirkossa. Kyseessä ei ole vain tarina paavin valinnasta, vaan pohdinta vallasta, vastuusta ja henkilökohtaisesta moraalisesta kompassista.

Visuaalisesti Konklaavi on myös juhlaa silmille. Rooma ja Vatikaani on kuvattu todella kauniisti, luoden vaikuttavan ja autenttisen taustan tarinalle. Erityismaininnan ansaitsee myös Ralph Fiennesin italian ääntämys, jota on yleisesti kehuttu – se lisää elokuvan uskottavuutta entisestään.

Mielenkiintoinen yksityiskohta elokuvasta liittyy jopa todellisuuteen: kuulemma uusi paavi itse oli katsonut Konklaavin ymmärtääkseen, miten paavin valintaprosessi käytännössä toimii, veljensä antaman haastattelun mukaan. Paavin mielipide elokuvasta ei tosin ole tiedossa, mutta tämä kertoo jotain elokuvan merkityksestä ja sen kyvystä avata ulkopuolisille yhden maailman vanhimman ja salaperäisimmän instituution toimintaa. Elokuva on lisäksi noteerattu myös elokuvapiireissä, sillä se sai Oscar-ehdokkuuksia, ja voitti Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin.

Kaiken kaikkiaan Konklaavi on elokuva, joka tarjoaa paljon pohdittavaa ja keskusteltavaa. Se on taitavasti tehty draama, psykologinen trilleri ja syvällinen katsaus ihmisen sisäiseen kamppailuun – uskonnosta riippumatta. Jos aihepiiri vähänkään kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti menemään katsomaan sen elokuvateatteriin. Elokuvalla on paljon annettavaa myös henkilöille, jotka eivät ole uskon asioista kiinnostuneita, sillä se toimii vakuuttavasti psykologisena trillerinä ja tarjoaa upeita visuaalisia elämyksiä Roomasta ja Vatikaanista.

Elokuvan virallinen traileri alla (youtube-upotus)